Hupittajat

Heti saatuani elokuussa Sukkakirjan hyppysiini aloin väsäämään Maajussille Hupisukkia. Lankana oli ullakolla marinoitunut 100% päkäpää-kerä. Siksipä en mitään kestävyystakuuta sukille antanutkaan ja niinhän siinä sitten kävi, että jo ennen joulua sukissa oli reikä! Kyllähän minä sen vätöstelin parsia, mutta eihän parsittu koskaan uuden veroinen ole. Onneksi kammarin nurkassa piileksi kaksi kerää Jussia, jotka hivuttautuivat kuin varkain puikoille alkaen muotoutua sukiksi.
Ensin neuloin "kaapissa" vakaana aikomuksena tehdä salasukat, jotka sitten olisin sujauttanut yön pimeydessä ukkoseni kutukassiin. Mutta Jussi on paksuhkoa lankaa ja sukka näytti silmissäni perheteltalle. Varsinkin kun perussukkiin yleensä neulon terän yläpuolen joustimena, mikä virtaviivaistaa sukkaa. Siksipä viime keskiviikkoiltana tulin kaapista ulos sukankutimeni kanssa ja ujutin sukanpuolikkaan Maajussin jalkaterään. Ei se teltta ollut, ei edes makuupussi vaan istui kuin valettu. Hieman jälkikäteen harmitti sukan paljastuminen, mutta kun sain neuloa sukkaa ihan julkisesti paljastumista pelkkäämättä niin työkin eteni vauhdilla. Itseasiassa noin nopeasti en ole ikinä sukkaparia tehnyt! Ja juuri sopivasti sukat eilen illalla valmistuivatkin suojaamaan Kultaseni varpaita paukkupakkasten hyökätessä kimppuumme  =)