Onpas viime kerrasta kulunut paljon aikaa! Tervehdys kaikille, jotka ovat jaksaneet paluutani odottaa.
Jotenkin vain..en tiedä. Jotenkin nyt kevään aikana on ollut veto pois. Työpäivien jälkeen olen ollut ihan rättipoikki enkä ole saanut tartuttua mihinkään. Monta kertaa olen kyllä kirjoittamista miettinyt, mutta ihan vielä laitteet eivät toimi ajatuksen voimalla.
Mutta nyt on loma ja toivottavasti energiat loman myötä palautuvat!
Juhannuksen vietimme ihan kahdestaan. Hyvää ruokaa (Maajussi on loistava grillaaja!) kahdenkeskistä aikaa ja juhannussauna Hanis-Biitsillä, mitä sitä ihminen muuta kaipaa.
Nolottaa melkein sanoa, että kuvassa on elämäni toinen vasta 🍃 isä oli intohimoinen saunoja, joten tyttären ei tarvinnut vastan tekoon kajota. Muutamana Juhannuksena juhannusvasta on ostettu paikallisesta kukkakaupasta, mutta ne ovat olleet lähinnä kukkakimpun kokoisia. Ja isä-Maurin vastoihin tottuneelle se ei oikein riitä. Niinpä viime kesänä viisikymppinen lapsonen vyötti kupeensa ja painui koivikkoon itikoiden seuraksi. Lopputulos oli ihan kylvettävä, joten uusin urotekoni tänäkin Juhannuksena 😊 täytyy myöntää, että sen verran lintsaan, että pannat otan kotikodin saunan eteiseen jääneistä isän tekemistä vastoista. Vielä ei rohkeus riitä pannan tekoon itse. Mutta ehkä joku päivä...
Pakenin hellettä hetkeksi ylätuvalle, joka tuli Maajussille samassa metsäkaupassa kuin Hanis-Biitsi. Talo on kalliolla, joten täällä on ihanan viileää! En ole koskaan ollut helleihmisiä.
Ylätuvalla aika on pysähtynyt jonnekin seitsemänkymmentäluvulle. Verhot, lamput ja koko miljöö henkii mennyttä aikaa. Ehkä siitä johtuu seesteisyys mikä täällä ollessa tulee?
Sohvalla kassissa odottava feelgood-pokkari laulelee seireenilaulua, joten tällä kertaa heihei! Ja lupaan, että kirjoitan hieman useammin.
