Pöllönen eilen komensi kirjoittelemaan kuulumisia, kun kommentoin hänen kirjablogiinsa. Juu, blogin päivittäminen on jäänyt. Suurelta osin sen takia, että kännykällä kirjoittaminen on hieman vaikeaa. Bluetooth-näppäimistöni ei enää jostain syystä yhdisty puhelimeen ja jopa minun töpösormilla näppäilyvirheitä tulee mahdottomasti kännykällä! Ärsyttää sitten jatkuvasti korjailla virheitä. Toinen syy Pesän hiljaiseloon on se, että me vietetään mahdottoman tylsää elämää! Vaikea tästä on repiä raflaavia otsikoita 😉
Joulu joka tapauksessa on ohi taas tältä vuodelta. Ja jälleen kerran mietin, enkö minä koskaan opi? Luultavasti en. Joka vuosi päätän jo hyvissä ajoin alkusyksystä, että tänä vuonna otan joulun ja siihen valmistautumisen rennosti. Ja kuinkas sitten kävikään? Tänä vuonna joulun aika oli aivan megalomaanisen stressaava ja suurimman osan aikaa olin sisältä kireä kuin viulun kieli!
Maajussi oli tämän joulun töissä ja otin aattoillan aikataulusta aivan jäätävät paineet. Miehen ON pakko päästä ajoissa nukkumaan, että jaksaa aamulla kömpiä töihin!! Joten olin päässäni laatinut hienon suunnitelman mihin aikaan viimeistään pitää aattoillan huipentua. No eihän se tietenkään niin mennyt 😂 kälyillä on oma rytminsä, joten hienot aikatauluni räjähtivät palasiksi viimeistään jouluaterialla. Nukkumaan päästiin loppujen lopuksi hieman ennen puolta yötä- niinkuin tavallisestikin, vaikka kuinka joulusauna ym.oli normaalia aikaisemmin. Mutta ehkä ensi vuonna? Tai sitten minun vain pitää yrittää sopeutua muiden rytmiin... se tosin vaatisi vähintäänkin aivojen vaihdon tai purkillisen rauhoittavia.
