Suurin osa lukijoista tietänee, että maalla asutaan 😃 aiemmin Maajussi viljeli luomuviljaa, mutta luomun vaatima paperinpyöritys ja palkkatyön yhdistäminen peltohommiin oli sen verran hankalaa, että jo useamman vuoden pellot ovat olleet vuokralla. Ensimmäisenä vuotena pihapelloilla oli viljaa ja hernettä; sen jälkeen naapurin mustat möröt ovat laiduntaneet pihan ympärillä. Naapurissa kun kasvaa Aberdeen Angus-lihakarjaa.
Yleensä yhteiselo on sujunut ongelmitta. Mitä nyt joskus on tienvarsipuskat ottaneet osumaa ryhmän vaihtaessa lohkoa.
Tänä kesänä saamme nauttia naapurin vanhimman siitossonnin ja hänen haareminsa seurasta. Herra on sellainen käheä, möreä-ääninen örinähevari. Äänekkäämpi kuin edeltäjänsä.
Illalla hieman ennen puolta yötä herättiin outoon jyminään. Jaa, ukkonenkos se? Ei vaan kammarin ikkunan alla laiduntava lauma juoksee aidan varressa hulluna! Mutta miksi?!
Ikkunasta kuikuileva Maajussi havahtui siihen, että vouhottavasta mustasta massasta puuttuu jotain. Missäs se sonni on??? Muorin kammarin ikkunasta katsominen antoi vastauksen kysymykseen. Sonni seisoo takapihalla koristeomenapuun alla!
Hieman kävi kylmät kun minäkin uteliaisuuttani vääntäydyin tuvan ikkunaan. Sonni oli kiertänyt keskelle pihaa- pihaa jossa on kolme autoa ja mm.isävainaan puutarhajyrsin. Ettei nyt vaan kävis mitään? Onneksi Herraa ei kulkuneuvot kiinnostaneet. Suuntana oli aitan takana oleva laidun. Aidan taakse jääneitä lehmiä sen sijaan kiinnosti kovasti mihinkäs se isäntä joutui? Ja kohta oli myös osa emolehmistä aidan väärällä puolella!
Sonnista ehkä olisimme selviytyneet, mutta puolikas lauma oli jo liian kova pala purtavaksi. Niinpä Maajussin epäkiitollinen tehtävä oli soittaa naapuriin puhelu, jota kukaan eläimiä kasvattava ei halua yöllä saada. Koska vapauden makuun päässyt nautaporukka on haasteellinen ohjattava joutui Maajussi jäämään ulos auttamaan naapurin miesväkeä. Minä olin sen verran hemmoteltu prinsessa, että pysyin sisällä... emolehmät olivatkin menneet ihan suosiolla takaisin vasikoidensa luo, mutta sonnia ei sähköaitaus ollut pahemmin kiinnostanut- vaikka lohkolla onkin keväällä kylvettyä heinää yllin kyllin. Oli ollut työn takana saada se takaisin sinne minne pitääkin.
Kun käytin Röllin ulkona neljän maissa Sonni nujasti aitauksen yläpäässä. Aikamoisen kuopan se on saanut kaivettua puskemalla ja kuopimalla parissa päivässä.
Harmi vaan, että kuoppa ilmeisesti on niin lähellä aitaa, että siitä suurempikin poika pyörähtää näppärästi vapauteen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun Maajussi heräsi viiden maissa ja mutusteli aamupalaansa, herätti sonnin ääni hänessä suurta ihmetystä. Mörinä kun kuului aitan takaa, missä ei pitäisi ketään olla. Mutta siellähän sitä taas oltiin muutaman mukaan lähteneen daamin kanssa 🐃 naapurin isäntä oli ollut unenpöpperöinen eikä mitenkään kasvattiinsa tyytyväinen saadessaan samana yönä jo toisen puhelun suuren seikkailijan edesottamuksista.
Tästä draamasta minä olin autuaan tietämätön. Hieman kyllä ihmettelin hiljaisuutta, kun Rölli vaati päästä ulos ennen kuutta. Sonni oli joutunut pihatarhaan miettimään tekosiaan ja muu lauma siirretty kauemmas metsänreunaan. Eikä onneksi meidän pihakaan kärsinyt vaurioita muutamaa puutarhassa olevaa paskaa ja lukuisia sorkanjälkiä lukuunottamatta.
