Hörsylän mutkassa

Pari vuotta sitten röyhelöhuivit olivat syksyn hittituote, KAIKKI tekivät niitä. Niinpä minäkin joka en todellakaan ole röyhelöistä tyyppiä ostin lankakerän, kun sen kerran lähikaupasta sai. Minä yritin, purin, yritin uudelleen, purin, katsoin opetusvideon netistä, kerran, toisen ja kai vielä kolmannenkin ja yritin taas. Välillä jo luovuin ohjeista ja yritin huivia ihan omalla mallilla. Mutta ei, lopputulos oli ruma  ja roikkuva. Ja taas purettiin! Loppujen lopuksi lankakerä jäi muumioitumaan ullakkokamarini hämäriin nurkkiin.

Pari viikkoa sitten Maajussi kertoi lomituspaikkansa emännän tekevän semmoista röyhelöhuivia samanlaisesta langasta kuin mitä minullakin oli. Samana päivänä kinusin itselleni kyydin Viitasaarelle ja kuinka ollakaan Ale-Makasiinissa silmiin sattui Novitan pompula-lankaa. Eihän minulla ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta lankaosastot pitää kaupoissa kiertää ihan vaan ajantasalla pysymisen takia ;)  Hypistelin lankaa, laitoin sen jo poiskin, mutta olkapäällä istui puikot kilisten lankapiru, joka kuiskutti korvaan " jos kerran muutkin, niin kyllähän sinunkin täytyy osata" ja niinhän se Pompula matkusti autossa jäätien yli meillepäin.

Ohje oli hieman erilainen kuin aikaisemmin ostamassani langassa ja pienen ähräyksen jälkeen huvi alkoi venyä pituutta- tällä kertaa ihan siedettävän näköisenä. Vaikka tuollainen verkko onkin hidasta neuloa, niin silti sain valmista aika nopeasti, vajaassa viikossa. Sen jälkeen huivi sitten jäi eteisen naulakkoon odottamaan päättelyä. Loppujen lopuksi kietaisin päät vain solmulle ja vot hyvä tuli!