Peukalot jo syyhyää

Minä inhoan kitkemistä ja iltojen viettämistä kastelukannun kanssa kihloissa. Silti joka talvi, kun postilaatikosta pilkistää siemenkuvastoja minä selaan niitä silmät kiiluen ja haluten yhtä sun toista kaunista ja ravitsevaa. Tällä kertaa tilaus Korpikankaalta sisälsi kyllä pääosin vain sitä kaunista =)

Hassua miten sitä ihmisen mieli muuttuu vanhemmiten. Ennen en voinut sietää harjaneilikoita. Minusta ne olivat junteimpia kukkia ikinä. Nyt kun vihatut vuohenputket ovat tukahduttaneet äidin kukkapenkit, eikä neilikoita ole muutamaan vuoteen ollut niin minä kaipaan niitä! Oikeastaan ne ovat ihan nättejä! Siispä ensi kesänä kylvetään harjaneilikoita.
 Paprikoita kokeilin viime kesänä kasvattaa ruoaksi ostetun paprikan siemenistä. MELKEIN ne ehtivät kypsyä. Nyt tilasin sitten minipaprikoiden siemeniä. Naisenlogiikkani sanoo, että pieni kypsyy nopeammin kuin iso... Tuo pieni valkoinen pussi kuvan alareunassa on vakaasti ja harkiten tehdyn tilauksen heräteostos-osio. Vesimelonin siemeniä! Ajatus omista vesimeloneista on hyvin kiehtova. Kasvatusohjeessa luvataan lajin sopivan avomaallekin, mutta luultavammin melonit tulevat majailemaan kasvihuoneessa. Vai voivatko ne? Eikös vesimeloni ole sukua kurkuille? Kurkut ja tomaatithan eivät tykkää kasvaa samassa tilassa vaan kärsivät asumisjärjestelystä molemmat. No, asiaa pitää vielä harkita... eiköhän nuo paikkansa kahtele! Palan jo innosta päästä kylvöpuuhiin. Kirjopeipin (värinokkonen) siemenillä aion testava kuun liikkeiden vaikutusta itävyyteen. Vanha kansahan sanoo, että ylöspäin  kasvavat kasvit pitää kylvää yläkuulla ja mukalakasvit, perunat ym alakuulla kasvun onnistumisen takaamiseksi.

Loppuun sitten aivan jotain muuta. Helmikuun sny-inventaariokuva. Hieman olen tylsä, kun taas on inventaariokuvassa kirja, mutta ajattelin uutuuskirjan olevan potentiaalinen ehdokas myös paketista putkahtajaksi. On kurjaa saada kirja joka jo itsellä on, koska tietää antajan nähneen vaivaa kirjan ostamisessa ja lähettämisessä. Siispä Snynnykkäni, ällös lähetä minulle tätä ihanuutta!

Kirja on vahinkolapsi, unohdin joulutohinoissani peruuttaa sen Jujulta. Mutta jösses, että olikin koukuttava opus!! Ihan alkoi itseänikin huvittamaan, kun selasin kirjaa perjantai-iltana. Kirja täynnä pannulappuja ja minä luen sitä kuin se olisi maailmankuulu myyntimenestysromaani! Pannulappujen neliön muoto sai miettimään, mihin muuhun tarkoitukseen niistä voisikaan olla...