Reppanainen-Rescue

Rajaseudulle tuli talvi eilisen aikana ja rantasaunakausi on auttamattomasti takana. Viikko sitten keskiviikkona siellä vielä kylvettiin vaikka pakkasta olikin.

Onko Pohjois-savossa oma apinalaji vai minkä otuksen jalan jälkiä jäällä on? Kengän jälkiä ne eivät ole. 

Jäljet liittyvät pelastusoperaatioon, johon jouduin puunhakureissulla. Lähdimme hakemaan kotikotoa lämmityspuita ja mennessä pysähdyttiin nappaamaan puunkantokassit rannasta. Menin katsomaan olisiko uiminen vielä mahdollista ja huomasin jäällä liikettä. Tuuli kuljettaa kuivunutta lehteä. Mutta eihän nyt tuule? JOKU siellä liikkuu!

 Sammakko?! Ihan varma en ollut jään kestävyydestä, joten vaatteet lensivät pikavauhtia rantaheinikkoon ja lähdin konttaamaan kohti sammakkoa. Se ressu oli jo aivan kohmeessa, hädintuskin pystyi enää liikuttamaan raajojaan.  Sammakko käteen ja kohti rantaa. Konttaaminen sammakko kädessä oli sen verran hankalaa, että uskaltauduin seisaalleni ja varovasti kävelin jäältä pois. Hyvin kesti, ei edes rutissut.  Maajussi oli laittanut pienet hormin lämmitystulet joten rupikonnaksi paljastunut uusi ystäväni jäi lämmittelemään saunatuvan puolelle siksi aikaa, kun haimme lisää puita.

Puolen tunnin lämmittelyn jälkeen konna oli jo lämmennyt sen verran, että hänet pystyi siirtämään maakellariin talvehtimaan. Automatkan ajan juttelin kädellä lepäävälle konnalle Maajussin suureksi riemuksi 😃 mutta pitihän häntä nyt rauhoitella, tuskin oli aiemmin Hiluxin kyytiin päässyt. Ensikertalaiselle se voi olla jännä kokemus!

Sinne hän ryömi kellarin pimeyteen ja toivottavasti tapaamme keväällä. Tiedä mikä oli jäälle ajanut. Googlen mukaan rupikonnien horrostamisaika pitäisi  alkaa lokakuun alkupuolella.