Pieni tulitikkutyttö

Kauan kauan sitten selailin Garn studion sivuja Maajussin tietokoneella aikani kuluksi. Monen blääh-kuvan jälkeen silmien eteen paljastui eteerinen, usvaisen kaunis huivi, joka oli neulottu viuhkoista silmukoita vähentelemällä. IHANA! Tuollainen pitää kyllä saada =D mutta ehkäpä ei aivan noin hempeän värinen, Hmmmm.., jostain liukuvärjätystä langasta tulisi takuulla kivan näköinen.
Ja kun ullakolla sattui jo valmiiksi olemaan Novitan Polku-lankaa, valikoitui se huivin raaka-aineeksi. Varsinkin kun pidän Polku-langan värimaailmasta erittäin paljon.

Langasta oli kylläkin huonoja kokemuksia sukkalankana, mutta koska huivi neulotaan viuhka kerrallaan ajattelin sen olevan sopivaa. Lankahan joka tapauksessa katkaistaan usein, joten kiertymisestä ei haittaa olisi. Se mitä en tajunnut ajatella oli tuo langan katkaiseminen viuhkan valmistuttua. Jos kyseessä on erillisistä viuhkaosuuksista tehty huivi, niin eihän langan väriliu'ut silloin etene loogisesti! Kun asian tajusin iski ällötys =(    tekele näytti sanoin kuvaamattoman rumalta! Juuri siltä kuin köyhä tyttöparka olisi kerjännyt langanpätkiä sieltä täältä neuloakseen niistä itselleen huivin talven kylmyyttä vastaan..

Meni maku koko huivi-projektista ja tyo jäi marinoitumaan pitkäksi aikaa kammarin kaapin päälle. Kesälle sen sitten sieltä kaivoin ja jatkoin sisulla loppuun. Ja kas kummaa! Lopputulos ei ollutkaan yhtään kamala! Huivi näytti röykkiölle sammaloituneita kiviä! Itse asiassa se näytti todella kivalta!

Iso huivi kyllä on, mutta mökkihuiviksihan minä sitä neuloinkin. Huiviin todellakin pystyy kietoutumaan tulitikutytön tavoin kylmyyttä pakoon ;)

raitaa rakkaalle

Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut, tarvitsen jonkun "neuletta ilman aivoja"-työn käden ulottuville. Eräänä kevätiltana ei ollut mitään mitä neuloessa olisin voinut kuunnella hevosmiesten tietotoimiston uusimpia uutisia. Kipaisin nopeasti ullakolta Janne-kerän ja aloin tikuttamaan sukan vartta. Neule eteni nopeasti, mutta aika väljän näköinen siitä kyllä näytti tulevan... No, ei se mitään! Maajussille kyllä kelpaa uudet sukat!

Koska lankaa oli vain kaksi kerää neuloin sukkia vuorotellen, koska siten pystyisin paremmin hahmottamaan langan menekin. Muutaman neuletuokion jälkeen olinkin sitten elämän kylmien tosiasioiden äärellä. Vaikka minun 37-38 kokoiseen jalkaani sukkalanka olisikin riittänyt, ei ollut mitään toiveita saada lankaa riittämään ukkokultani 45-jalkaan. AUGH!!!! Lanka oli ostettu edellissyksynä erään nettikaupan loppuunmyynnistä. Kyseistä sävyä ei takuulla olisi enää missään. Eihän? Kuitenkin kaivoin vyötteen käsityökorin pohjalta ja kokeilin onneani. Muutaman vesiperän jälkeen sitten ihmeekseni tärppäsi ja pääsin tekemään tilauksen.

Pienen odottelun jälkeen langat tulivat ja pääsin jatkamaan. Sen totesin ettei minusta enää ole neulomaan 20.senttisillä puikoilla kun olen jo lyhyempiin tottunut! Toisesssa sukassa oli pidemmät puikot ja se tuntui kuin olisin heinäseipäitä heilutellut! Muuten tykästyin rinnatusten neulomiseen. Toinen sukka valmistui ikään kuin salaa. Vaikka ihan sujuvasti "looppaan" sukkien niin vaatiessa, niin ehkä kuitenkin mieluummin neulon ihan tavallisilla sukkapuikoilla.

Tykkään sukkien hieman vinoon menevistä raidoista ja värit tuntuivat olevan myös saajan mieleen <3 Maajussi onkin siitä ihana, että hän on aina yhtä vilpittömän iloinen saadessaan uudet sukat =)
 Siksipä hänelle neuloo ihan lystikseen! Tuo lattialla oleva matto on muuten mummoni tekemä ja kudottu ristiäisiini seitsemänkymmenluvulla =)

Kämmekkäät kukoistavat postilaatikossa

Torstain sähköpostissa oli viesti Heidi-emoselta- lokakuun sny-paketti oli matkalla luokseni. Sain myös sny-ystävältäni komennon tarkkailla postiani. Kovin suuria en odottanut kun seuraavana aamuna tein haun postin (vai mikä firman nimi tällä hetkellä onkaan) lähetysten seurannalla. Ihmeekseni sain huomata paketin jo saavuttaneen määränpäänsä =) YES! Joukkomme oli kovin kutistettu enterorokon takia, joten ei tehnyt tiukkaakaan sovittaa paikalla olevia metrisiä Omppuun pientä ajelua varten. Poikien flirttailtua kukkakaupan tädille sain odotetun pussukan haltuuni ja saatoimme jatkaa matkaa.

Syyssade huuhtoi haaveemme leikkikentästä, mutta onneksi on kylätalo jonka liikuntaluokkaan saatoimme mennä pomppimaan ja kiipeilemään. Siellä oli myös mahdollisuus avata paketti, ettei tarvinnut hoitoon asti sinnitellä.

Pingviini-laatikko herätti seuralaisissani suurta kiinnostusta! Saadaanko me jätskiä? Valitettavasti postin kautta ei taida voida jäätelöä lähettää, joten oli kurkistettava laatikon sisälle. Olisiko siellä jotain herkkua?

Kyllähän laatikosta suklaata löytyi ja sitä myös välittömästi maistettiin =) Kiitoksia lähettäjätädille ,<3 oli oikein hyvää! Lisäksi paketissa oli kotitossujen ohje, aivan ihana ruusukynttilä, kaunis villasukkaystävyys-kortti sekä Big Fabel-lankaa ja samassa pussissa kuusi nappia tossujen koristeeksi. Napit tosin eivät näy kuvassa, koska löysin ne vasta eilen illalla. Perjantai meni päänsäryn ja kiukuttelun kourissa, joten en hahmottanut lukemaani, vaikka kortissa selvästi sanotaan napeista ;) Lapaslehti minulla kyllä jo on, mutta hyvähän se on olla varakappale olemassa jos vaikka hävitän alkuperäisen lehden. Mitä luulet SNY-ystäväni, voisiko tossut neuloa esimerkiksi helmineuleena? Ainaoikein ei ole suosikkejani neulepintojen joukossa. Nuo kämmekkäät ovat aivan ihanat kaikessa värikkyydessään!! Mitä tuo lanka niissä on? Jo pelkkä kämmekkäiden katseleminen saa hyvälle tuulelle!

Kiitoksia todella paljon paketista <3 tykkäsin siitä oikein paljon! Odotan mielenkiinnolla jatkoa, sen verran hyvin olet osannut minua ilahduttaa!

100 yötä jouluun on

laskin aivan itse eilen- no ei vainen vaan ihana SNY:ni sen minulle tänään ilmoitti =) Postikasasta löytyi pullea kirjekuori, jossa oli lumiukkokortti ja iso pussillinen kanelia.

 KIITOS! Aivan ihana yllätys!! Heti alkoi tehdä mieli riisipuuroa, vaikka eilenhän sitä viimeksi oli.
Kiitos kysymästä, en ole vielä tehnyt lahjoja. Keskityn nyt ensin tekemään Sny-paketteihin jotain pientä omin käsin onnistunutta mukaan, Olen kyllä jouluihmisiä, mutta ehkä en ihan niin jouluttaja kuin sinä =) Tosin läpi vuoden selailen mökillä vanhoja joululehtiä, vaikka osaan lehdet ja niiden ohjeet melkein ulkoa. Hauska yhteensattuma, että tänään mainoksissa oli Jotexin kuvasto, jossa oli jouluinen alennusliite!

Kaneli tulee kyllä käyttöön! Siitä ei tarvitse huolta kantaa =) Kiitos vielä kerran, ihanainen nainen <3

Haarukkapaloja

Toissa päivänä sähköpostiini kopsahti viesti SNY-emolta. Kierroksen ensimmäinen paketti on matkalla luokseni! Heti paikalla sähköpostin luettuani pikainen tekstiviesti ukkokullalle. Menethän kirkolle huomenna, jooko, jooko, jooko!!!! Menihän Maajussi ja eilen henkilökohtainen sny-assistenttini haki paketin kukkakaupan takakulmasta <3

Jopas olet osannutkin minun näköisen paketin valita! Tuollaisia hurmaavia Ville Vallattomia minä työkseni paimennan =) Illalla saunaan lähtöä odotellessa ratkoin teippaukset auki ja pudistin sisällön tuvan pöydälle.

Nalle Taika-lankaa, itselle napostelupähkinöitä ja metrijengille rusinoita ja ruusuinen tiskirätti.. Lisäksi ohjeet ja välineet haarukkapitsin tekemiseen.
Olen kyllä erään kesäneuleen yläreunaan tehnyt haarukkapitsiä perusmuodossaan, mutta tuollainen kiemurainen pitsi on vielä kokeilematta. olen kyllä joskus ajatuksella leikitellyt. Täytyy kyllä myöntää, että purskahdin nauruun ohjeen nähdessäni. Tähänkö pitäisi taipua?!

Paketissa oli myös kortti, joka sekin on ajatuksella valittu <3

Kyllä, elämässä pitää olla värejä! Ihan konkreettisesti kuin myös sielussa ja sydämessä. Viime aikoina olenkin elämääni miettinyt ja sen sangen hyväksi ja värikkääksi havainnut!

Suuret kiitokset paketista! Se oli minun näköiseni ja piristi ihanasti pitkiä päiviä sisältävää työviikkoani. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa pakettia!

Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.

 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.

Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!

Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!

Muuttumisleikissä

Tänään pesin vielä muutaman maton kesäisen lämpimän päivän innoittamana. Kesällä yksi pestyistä matoista oli Maajussin kotoa löytynyt pikkumatto, joka ensisilmäyksellä näytti aivan järkyttävän likaiselta. Liottamisen ja sinnikkään hankaamisen jälkeen matto näytti kuitenkin kutakuinkin samalle kuin lähtötilanteessa.

Kuva ei aivan tee oikeutta maton karmaisevuudelle. Mitä lie sitten matolle aikojen saatossa tapahtunut. Epäilen maton joutuneen pesukoneeseen väriä päästävän kaverin kanssa. Sellaisenaan matosta ei lattialle kyllä ollut- ainakaan minun mielestäni. Pienen miettimisen jälkeen kysyin ukkokullalta saisiko maton värjätä?
Lupa heltisi ja ostipa Maajussi ihan itse pesukonevärinkin. Väriksi valikoitui Navy Blue ja väri todellakin oli nimensä veroinen! Lopputulos on jo siinä rajoilla onko matto liiankin tumma. Mutta nyt mattoa kehtaa taas pitää lattialla, ja sehän oli operaation päätarkoitus =)