lauantai 25. kesäkuuta 2011

ANTEEKSI!

Myrskyn jälkeen painaudun syliisi.
Märkänä, voipuneena.
Onnellisena siitä, että olemme tässä
yhdessä, sylikkäin.
Vaikka vielä äsken välissämme oli myrskyävä meri,
joka vääristi horisontin,
muutti sanat salamoiksi.
Niin ettemme erottaneet vastarannalta toisiamme.
Emme kuulleet tuuleen heitettyä kuiskausta
-rakas.

 Tunnen käsivartesi ympärilläni.
 Katson silmiisi kiitollisena navigointitaidoistasi.
 Myrskyn läpi osasit luokseni
 vahvempana
 varmempana
olemaan rinnallani
-vanhuuteen saakka.

3 kommenttia:

  1. Kiitos Heffaklumpen! Tuli taas kilahdettua sen verran rajusti, että anteeksipyyntö oli totisesti paikallaan ja jotenkin vaan tuntui sille, että tuo runo pitää laittaa tänne...

    VastaaPoista