sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sidoksissa

Joskus aikoinani nuorena ja välillä joutilaana extraaja-tyttösenä väsäsin syksyisin kransseja ja ainakin kahtena vuonna aitan kongille havuköynnökset. Sitten salaatit ja raasteet kidnappasivat minut vuosikausiksi ja kaikki ylimääräinen höpertäminen oli pakko unohtaa. Vaikka pääsinkin pakenemaan salaattien kiireisestä maailmasta, niin sisäinen floristini jäi nukkumaan ruususen untaan.

Minun tapananihan on hirveästi suunnitella kaikenlaista (mutta mitään en aikaiseksi saa...). Niinpä niitä kranssejakin olen suunnitellut sen seitsemän kertaa. Varsinkin kun suuresti rakastamissani "unelmointi"-lehdissä on kuvia vaikka minkälaisista ihanuuksista. Heikkona hetkenä tulin sitten luvanneeksi Maajussille kranssin puolukanvarvuista. Ostatin miehellä chili-palkojakin kranssia varten.

Sen verran suuri kannustin omalle Kullalle ja Äiteelle tekeminen on, että tänä aamuna vetäisin kumpparit jalkaan, pipon korville ja painuin metsään. Roskakassillinen puolukanvarpuja saaliina läsähdin istumaan tunniksi tuvan hellan eteen harrastamaan sidontaleikkejä. Kranssipohjaa sitoessa koin samalla jonkinlaisen valaistumisen. Kaukanahan minä oikeasta floristista olen, mutta tajusin ettei sillä ole pätkänkään väliä!! Mitä sitten vaikka kranssit ovat epätasaisia eikä koristeetkaan ole millin tarkasti saman matkan päässä toisistaan. Saan minä niitä silti tehdä ja tulos on just minun näköinen!
Pohjan valmistuttua kuskailin hieman miekkostani ja samalla hain Maajussin kotoa koristeomenoita kranssin viimeistelyyn. Ukko traktoria hakemaan ja Ompulla kaahaten liimailemaan omenoita. Pohjana kranssissa on valmis sydämenmuotoinen pajukranssi ja tuo rusetti on luonnonniintä.
Ne vaivalla Viitasaarelta pyydystetyt chilit kieltäytyivät istumasta sivistyneesti puolukanvarpujen sekaan ja koristeomenoitakin jäi yli. Niinpä kipaisin vintiltä valmiin viiniköynnöskranssin ja tein oman ulko-oven yläpuolelle myös syyskranssin.

Loppujen lopuksi kranssien teko on yllättävänkin nopeaa puuhaa, joten jospa joulun alla tulisi tehtyä talviversiot ovien päälle. Tai sitten ei...

2 kommenttia:

  1. Hienoja kransseja ootkin vääntäny!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jaana! Niiden tekeminen oli ihan hauskaa- en noitunut kertaakaan =) tai no, kyll mä kerran... kun luulin ettei minulla le kotona kuumaliimapistoolin liimatankoja.

    VastaaPoista