Tsuku tsuku tsuku tsuku -lähdetään

Noin kuukausi sitten Maajussin nimi-litaniaan tuli uusi kunnianimi. Nyt hänestä voi käyttää myös nimeä Eno <3  
Viime lauantaina pääsimme vihdoin katsomaan pientä hurmuripoikaa kauas, kauas Pohjois-karjalaan ja matkan kunniaksi aloin neuloa pojulle Junasukkia. Ensin kokeilin sukkia ihan ohjeen mukaan, vaikka käyttämäni, Sny:ltä saatu, Janne-lanka olikin ohjeen lankaa paksumpaa. No, eihän se tietenkään onnistunut! Sukkien varsi olisi ollut passeli kirahvin poikaselle, mutta ei ihmisvauvalle. Niinpä alusta jälleen kerran, kerroksia vähentäen.

Ajatuksena oli ottaa neule mukaan ja tehdä sukat valmiiksi päivän aikana. Lähtötohinassa sieppasin langat ja sukan alun tuolilta katsomatta sen kummemmin mitä matkaan otin. Perillä sitten pengoin laukkuani ja peuhuutin kuin keväinen mustarastas lintulaudan alla. Turhaan! Puikkoja oli matkassa neljä. Se viides oli  kotona kahden ja puolen sadan kilometrin päässä. Kyllähän se neulominen jotenkin sujui niinkin ja yhden sukan sain valmiiksi, mutta sen verran kömpelöä vajaalla miehityksellä neulominen oli, että jätin suosiolla toisen sukan kotona tehtäväksi.

Alkuviikosta sain toisenkin sukan valmiiksi, nyt sukat vain odottavat postittamista. Mitään kiirettä ei kyllä ole. Tein sukat kokoa 20-22, joka mahtuu jalkaan ensi syksynä/talvena.

Jalkapöydän "rutut" jätin pois, koska ne olisivat paksuntaneet terää ja täyttäneet turhaan kengässä. Muuten sukat ovat kutakuinkin ohjeen mukaiset.

Hörsylän mutkassa

Pari vuotta sitten röyhelöhuivit olivat syksyn hittituote, KAIKKI tekivät niitä. Niinpä minäkin joka en todellakaan ole röyhelöistä tyyppiä ostin lankakerän, kun sen kerran lähikaupasta sai. Minä yritin, purin, yritin uudelleen, purin, katsoin opetusvideon netistä, kerran, toisen ja kai vielä kolmannenkin ja yritin taas. Välillä jo luovuin ohjeista ja yritin huivia ihan omalla mallilla. Mutta ei, lopputulos oli ruma  ja roikkuva. Ja taas purettiin! Loppujen lopuksi lankakerä jäi muumioitumaan ullakkokamarini hämäriin nurkkiin.

Pari viikkoa sitten Maajussi kertoi lomituspaikkansa emännän tekevän semmoista röyhelöhuivia samanlaisesta langasta kuin mitä minullakin oli. Samana päivänä kinusin itselleni kyydin Viitasaarelle ja kuinka ollakaan Ale-Makasiinissa silmiin sattui Novitan pompula-lankaa. Eihän minulla ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta lankaosastot pitää kaupoissa kiertää ihan vaan ajantasalla pysymisen takia ;)  Hypistelin lankaa, laitoin sen jo poiskin, mutta olkapäällä istui puikot kilisten lankapiru, joka kuiskutti korvaan " jos kerran muutkin, niin kyllähän sinunkin täytyy osata" ja niinhän se Pompula matkusti autossa jäätien yli meillepäin.

Ohje oli hieman erilainen kuin aikaisemmin ostamassani langassa ja pienen ähräyksen jälkeen huvi alkoi venyä pituutta- tällä kertaa ihan siedettävän näköisenä. Vaikka tuollainen verkko onkin hidasta neuloa, niin silti sain valmista aika nopeasti, vajaassa viikossa. Sen jälkeen huivi sitten jäi eteisen naulakkoon odottamaan päättelyä. Loppujen lopuksi kietaisin päät vain solmulle ja vot hyvä tuli!

Minuuttipeliä

Tänään kyttäsin sähköpostiani kuin kissa hiirenkoloa! Sny:ni laittoi alkuviikosta varoituksen saapuvasta paketista ja eilen pyysin häneltä pakettikoodin, jolla paketin saisin edes hieman nopeammin. Töiden jälkeen vilkaisin vielä viimeisen kerran sähköpostiini. Kommentti blogiini Anonyymiltä... YES!! Kaivattu pakettikoodi oli vihdoin näkyvillä ja kello just ja just sen verran, että ehtisin ajoissa Tavara-Aittaan.

Roskat roskikseen, Omppu esiin peiton alta, kamat autoon ja sitten avaimet taskusta, että pääsen huristamaan kohti kirkonkylää. Avaimet? AVAIMET???? Missä hitossa on avaimet?!  Hyvä ettei päässyt itku kun tajusin avainten olevan sievästi eteisen naulassa ja sekä etu- että takaoven topakasti lukossa. Onneksi naapurin mummolla on yleisavain. Hieman harmitti kun kieltäydyin seurankipeän vanhuksen kahvikutsusta, mutta kello sanoi koko ajan tiktak-tiktak ja asiamiespostin sulkeutumisaika läheni.

Kaiken toivoni jo melkein menettäneenä lähdin ajamaan kohti sivistystä ja seurasin toisella silmällä koko ajan auton kelloa.Minuutit vilistivät, mutta niin vilisti luminen tiekin auton alla. Kello oli 16.59 kun pysäytin Ompun tavara-Aitan oven eteen ja syöksyin ovesta. Radio piippasi juuri aikamerkkiä kun pääsin sisälle. Oli kyllä voittajafiilis kun kiikutin pakettia autoon =) olisi ollut yhtä kidutusta, jos olisin tiennyt paketin olevan postissa enkä olisi saanut sitä käsiini ennen maanantaita!

Heti kotiin päästyä ratkoin teippaukset auki päästäkseni kurkistamaan kauden ensimmäistä SNY-pakettia.

Aikamoinen namu paketti olikin! Lakua ja suklaasydämiä, ihanan pinkki tiskirätti ja sitten lankaa. Janne-lankakin on just minun väristäni, mutta tuo Sirdarin Folksong! Aivan ihanan näköistä, tekisi mieli ottaa se heti käsittelyyn =P  Eija  tahtoo, tahtoo, tahtoo!!! Ja ufo-kasa senkun suurenee neulevakassa...

Kiitos ystäväiseni, paketti oli ihana <3 tuskinpa nuo suklaat Pesään asti säilyvät. Kevättalvella on niin paljon tärkeitä hempeilypäiviä, että ehkä fiilistelemme ne vaikkapas seurustelun aloittamisen ja ensisuudelman nelivuotispäivänä <3

Peukalot jo syyhyää

Minä inhoan kitkemistä ja iltojen viettämistä kastelukannun kanssa kihloissa. Silti joka talvi, kun postilaatikosta pilkistää siemenkuvastoja minä selaan niitä silmät kiiluen ja haluten yhtä sun toista kaunista ja ravitsevaa. Tällä kertaa tilaus Korpikankaalta sisälsi kyllä pääosin vain sitä kaunista =)

Hassua miten sitä ihmisen mieli muuttuu vanhemmiten. Ennen en voinut sietää harjaneilikoita. Minusta ne olivat junteimpia kukkia ikinä. Nyt kun vihatut vuohenputket ovat tukahduttaneet äidin kukkapenkit, eikä neilikoita ole muutamaan vuoteen ollut niin minä kaipaan niitä! Oikeastaan ne ovat ihan nättejä! Siispä ensi kesänä kylvetään harjaneilikoita.
 Paprikoita kokeilin viime kesänä kasvattaa ruoaksi ostetun paprikan siemenistä. MELKEIN ne ehtivät kypsyä. Nyt tilasin sitten minipaprikoiden siemeniä. Naisenlogiikkani sanoo, että pieni kypsyy nopeammin kuin iso... Tuo pieni valkoinen pussi kuvan alareunassa on vakaasti ja harkiten tehdyn tilauksen heräteostos-osio. Vesimelonin siemeniä! Ajatus omista vesimeloneista on hyvin kiehtova. Kasvatusohjeessa luvataan lajin sopivan avomaallekin, mutta luultavammin melonit tulevat majailemaan kasvihuoneessa. Vai voivatko ne? Eikös vesimeloni ole sukua kurkuille? Kurkut ja tomaatithan eivät tykkää kasvaa samassa tilassa vaan kärsivät asumisjärjestelystä molemmat. No, asiaa pitää vielä harkita... eiköhän nuo paikkansa kahtele! Palan jo innosta päästä kylvöpuuhiin. Kirjopeipin (värinokkonen) siemenillä aion testava kuun liikkeiden vaikutusta itävyyteen. Vanha kansahan sanoo, että ylöspäin  kasvavat kasvit pitää kylvää yläkuulla ja mukalakasvit, perunat ym alakuulla kasvun onnistumisen takaamiseksi.

Loppuun sitten aivan jotain muuta. Helmikuun sny-inventaariokuva. Hieman olen tylsä, kun taas on inventaariokuvassa kirja, mutta ajattelin uutuuskirjan olevan potentiaalinen ehdokas myös paketista putkahtajaksi. On kurjaa saada kirja joka jo itsellä on, koska tietää antajan nähneen vaivaa kirjan ostamisessa ja lähettämisessä. Siispä Snynnykkäni, ällös lähetä minulle tätä ihanuutta!

Kirja on vahinkolapsi, unohdin joulutohinoissani peruuttaa sen Jujulta. Mutta jösses, että olikin koukuttava opus!! Ihan alkoi itseänikin huvittamaan, kun selasin kirjaa perjantai-iltana. Kirja täynnä pannulappuja ja minä luen sitä kuin se olisi maailmankuulu myyntimenestysromaani! Pannulappujen neliön muoto sai miettimään, mihin muuhun tarkoitukseen niistä voisikaan olla...

Veroton on ystäväin

Nimittäin Sny-ystäväni! Niinhän sitä taas piti alkaa snynnyilemään, vaikka ensin muuta mietin. Sny-vaihdot vain ovat niin valtavan mukavia, etten osaa olla osallistumatta =)

Tällä kierroksella ensimmäinen yhteydenotto piti tehdä postikortilla. Vielä tänään en osannut korttia odottaa, mutta niin vain Savon Sanomien alta pilkisti nallen käpälä!

Kortissa teksti"ystävät ovat verovapaata omaisuutta!"  Niinhän ne ovat ja omaisuuden arvo kasvaa vuosien saatossa =)  päivä oli kauniisti sanottuna vauhdikas, joten hyvällä hetkellä kortin sain pirityksekseni! Auringonkukat muuten ovat lempikukkieni listalla =) ja olet sny oikeassa, minä odotan kesää jo kovasti! Pääseehän silloin taas Pesään <3

Alennusmyynnissä

Hei! Olen Eija ja olen Bookholisti.
Kun sähköpostiin päsähtää monena peräkkäisenä päivänä mainospostia AdLibriksen kirja-alesta, niin ei tarvitse lopputulosta paljoa arvailla... Pakkohan sinne oli itsensä klikata =)
Onneksi vieressä oli Maajussi  henkisenä tukena, muuten olisin villiintynyt täysin. Nyt sain tsempattua itseni maltilliseksi ja ostoskoriin päätyi vain kolme kirjaa.

Mitäköhän koulussa korkeintaan kasin käsitöistä saanut ihminen tekee ompelukirjalla?! Jostain syystä minulla olisi hirveä halu opetella ompelemaan! Tykkään naisellisesta, hieman viisikymmenlukulaisesta kotirouvatyylistä joten tuo kirja houkutteli tilaamaan itsensä. Varsinkin kun kirjan luvattiin olevan selkeä ja aloittelijallekin sopiva. Koukuttava kirja ainakin on, vaikkei juonesta ole tietoakaan =) Maajussi haki kirjapaketin perjantaina ja selailin sitä useaan otteeseen illan mittaan. Kuinkas sitten kävinkään? Kun suljin silmäni päivän päätteeksi niin ensimmäiseksi näin unta uudesta hameesta, joka oli ommeltu pilalle kutistuneesta mutta muuten hyväkuntoisesta pussilakanasta! Saas nähdä, ehkä joku kaunis päivä teille sellaisen hameen esittelenkin...

Ota löysin rantein

Uusi vuosi ja vanhat neuleet! Vuodenvaihde on mennyt joululahjakirjoja lukiessa ja hieman neuloessakin ja jotenkin "Reunan" päivittäminen on jäänyt muiden touhujen jalkoihin. Mitään uutta en nytkään esittele vaan sukkalaatikosta kaivautuvat esille marraskuun lopulla valmistuneet sukat.

Malli on Novitan Seitsemän Veljestä-lehdestä ja lankana syksyn sny-kierroksella saamani Joulupuu-lanka. Lanka oli niin kaunista, että se vaati päästä puikoille heti meille muutettuaan, mutta ihan tavallisia perusraitasukkia en halunnut tehdä. Kuitenkaan mikään kovin monimutkainen malli ei kirjavalle langalle sovi. Tuo sahalaita oli tarpeeksi yksinkertainen mutta silti kaunis. Kuvion nurjan kerroksen jätin pois toistaen mallikaavion kahta ensimmäistä kerrosta. Se ensimmäinen kerros meinasikin alussa teettää ongelmia!
Neulomiskäsialani on aika tiukka ja kun ohjeessa käsketään neulomaan kolme silmukkaa yhteen niin ähräämiseksihän se menee! Bambupuikotkin olivat kaarella kuin spastinen pyton paistinpannulla =)
Oli pakko opetella neulomaan rennommin ja liikoja kiristämättä. Jouduin kyllä painimaan asian kanssa koko neuleen ajan...
Nätit sukista kuitenkin tuli ja tuo kovasti syksyn muotimallin Olga-sukkien oloinen malli varmaankin pääsee vierailemaan sukkalaatikkooni toistekin!