Tolkun evästä!

Talvisin siemenluetteloja selaillessa olen joskus miettinyt, josko tilaisin lehtikaalia. Koskaan en ole kuitenkaan siemeniä tilannut. Tänä kesänä ei kylmän ja märän alkukesän takia ollut koko kasvimaata missä kaaleja kasvattaa. Hieman asia on harmittanutkin, koska tänä vuonna lehtikaali on nostettu voimakkaasti esille lehdissä ja netin ruokasivuilla. Oikeaa superfoodia tuntuu olevan!

Tähän voimaevääseen kuitenkin sain mahdollisuuden tutustua tuttavamme kautta. Hänen lehtikaalikasvustonsa pursuvat runsauttaan ja sieltä saimme myös me maistiaiset joku aika sitten.

 Se satsi meni kuivuriin talvea odottamaan. Aika näyttää muistanko viherjauhettani mihinkään käyttää =)

Eilen illalla Maajussi haki sitten toisen erän kaalia. Kuivuriin siitäkin varmaan osa menee, mutta tänään kokeilin tehdä uudesta kasvituttavasta ruokaa. Olin päättänyt tehdä kaalilaatikkoa, koska sen kaalien kasvattajakin oli maininnut. Selailemissani nettisivuilla vain ei puhuttu laatikoista mitään! Melkein jo meni pupu pöksyyn, mutta kun minulla oli lihaakin sulamassa niin rohkeasti päätin yrittää.

Tein laatikon ihan tavallisen kaalilaatikon ohjeella; kaalia, (hirvi)jauhelihaa ja riisiä tykötarpeineen.

Sekoittamisvaiheessa lehtikaali oli kankeampaa kuin tavallinen, tai sitten en saanut leikattua käkkärälehtiä tarpeeksi pieniksi. Ähellyksen, ähräämisen ja astiasta toiseen siirtelyn jälkeen laatikko oli kuitenkin valmiina menemään uuniin!

Puolentoista tunnin uunissa hauduttelun ja ruohonleikkurin perässä tallustamisen jälkeen kurkistin uuniin ja ohjasin uunivuokan pöytään. Ehkä hieman arkailin kaalin kanssa, sitä olisi voinut laitta enemmänkin. Seuraavalla kerralla sitten! Viimeiseksi kerraksi tämä ei lehtikaalin suhteen jäänyt. Hyvää oli! Seurakseen lautaselle kaalilaatikko sai kurpitsapuolukkahilloa ja sienisalaattia.
Kiitokset vielä kerran kaaleista ja ensi vuonna ehkä olen minäkin lehtikaalin kasvattaja!

Muuttumisleikissä

Tänään pesin vielä muutaman maton kesäisen lämpimän päivän innoittamana. Kesällä yksi pestyistä matoista oli Maajussin kotoa löytynyt pikkumatto, joka ensisilmäyksellä näytti aivan järkyttävän likaiselta. Liottamisen ja sinnikkään hankaamisen jälkeen matto näytti kuitenkin kutakuinkin samalle kuin lähtötilanteessa.

Kuva ei aivan tee oikeutta maton karmaisevuudelle. Mitä lie sitten matolle aikojen saatossa tapahtunut. Epäilen maton joutuneen pesukoneeseen väriä päästävän kaverin kanssa. Sellaisenaan matosta ei lattialle kyllä ollut- ainakaan minun mielestäni. Pienen miettimisen jälkeen kysyin ukkokullalta saisiko maton värjätä?
Lupa heltisi ja ostipa Maajussi ihan itse pesukonevärinkin. Väriksi valikoitui Navy Blue ja väri todellakin oli nimensä veroinen! Lopputulos on jo siinä rajoilla onko matto liiankin tumma. Mutta nyt mattoa kehtaa taas pitää lattialla, ja sehän oli operaation päätarkoitus =)

Postintäti pysähtyi laatikolla

Hieman sitä jo osasinkin odottaa, mutta iloinen yllätys se silti oli! Syksyn ensimmäinen SNY-yhteenotto siis =) siellä se nökötti kainosti Savon Sanoman alla odottamassa löytäjäänsä. Ja voi millaisen kortin sainkaan!!

Kuinkas sattuikaan, tykkään aivan valtavasti Enkelin eväspussin tuotteista! Niissä on sellaista iloisuutta ja pikkupilkettä mikä vetoaa minuun. Suuret kiitokset nappivalinnasta oi salaiseni =) Postileiman perusteella taidat olla itäsuomesta sinäkin? Tosin tiedän ettei postileimaan aina ole luottamista... mutta olit mistä päin hyvänsä niin ilolla odotan yhteistä taivalta kohden vuoden loppua! Kortin ja käsialan perusteella vaikutat aikas mukavalta parilta, joten jään vartomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Paluu salaisuuksien maailmaan

Jokohan nyt tulisi elvytettyä Pesänreuna ruususen unestaan... Ainakin  siihen on syytä ja pakottava  tarve syksyn mittaan. Ilmoittauduin -asiaa pitkään harkittuani ja Maajussin vahvasti kannustamana- mukaan tämän syksyn Salaiseen Neuleystävään. Kevään kierroksellehan en osallistunut rahapulan ja pienen kyllästymisen takia. No, rahaa ei kyllä ole yhtään kevättä enempää, mutta syksyn teemat olivat niin mielenkiintoiset ettei sellaista voi jättää väliin!

Jos huomasit itsekin innostuvasi tai ihmettelet mikä ihmeen Neuleystävä, niin lisätietoja saat täältä! Ilmoittautumisaikaa on 16.8.2014 klo 23.59 asti.

Pitsiä pissiäisille

Tammikuisella Jyväskylän reissulla kävimme tietenkin myös lankakauppa Titityyssä. Kaupassa on lankojen ja muiden käsityötarvikkeiden lisäksi näytillä ja ideoita ruokkimassa valmiita töitä- huiveja, villatakkeja ym. ja lattioille on levitelty virkattuja ja neulottuja mattoja. Oli vanha tuttu Asterimatto, ihana pieni virkattu sydänmatto ja sitten, kassalle johtavan oven edessä neulottu suorakaiteen muotoinen pitsimatto. Oih! Päätin heti, että tuon minä vielä joku päivä teen! Varsinkin kun maton tekemisestä selviää neulomalla. Virkkaustaitoni kun ovat vallan alkeelliset =D

Syksyisestä Tiimarin konkurssiloppuunmyynnistä olin ostattanut Maajussilla keltaista RibbonXL-ontelokudetta, jolle en ollut vielä käyttötarkoitusta löytänyt sen vähyyden takia. Tuohon neulottuun mattoon kude kuitenkin riittäisi. Ohje mattoon löytyi Titityyn nettisivuilta ja puikkovalikoimassani oli sopivan paksut pyöröpuikot. Niillä varustettuna minä hyökkäsin innostuksesta piukeana Operaatio Huussinmaton kimppuun.

Juu, ei! Ei ollut neulottu matto minun juttuni! Enimmäkseen tulee neulottua sukkia tai huiveja, joiden puikkokoko on korkeintaa 6. Kympin puikoilla neulominen oli kuin olisi hellapuita heilutellut.. Jälkikin näytti kamalalta. Talon miesväki koetti lohduttaa, että kuka sitä nyt huussissa katsoo, mutta itse taas ajattelin juuri päinvastoin. Siellähän sitä vasta onkin aikaa tuijotella ja miettiä, että johan on tuossakin mennynnä silmukat vihtaakselleen. Sisulla maton kuitenkin loppuun väänsin. Loppujen lopuksi ontelokudetta jäi ylikin. Mattoon meni noin kaksi ja puoli  250 gramman kerää.

Kuvassa matto on juuri puikoilta pujahtanut. Pesukonekylvyn ja kuosittelun jälkeen matto kiinteytyi huomattavasti ja on jo omalla paikallaan Pesän huussissa.

Uneen lämpöä

Äitini oli ahkera neuloja ja vieläkin meillä on äidin tekemiä sukkia käytössä, vaikka äidin kuolemasta tulee kesällä 10 vuotta. Isäni onkin sitä mieltä, että hänellä on sukkia koko loppuelämäksi, varsinkin kun naispuoliset tuttavat välillä sujauttavat viluisen leskimiehen mukaan villasukkaparin. Niinpä hieman hämmästyinkin, kun isä reilu kuukausi sitten alkoi vaintelemaan, että oikeastaan hän tarvitsisi sukat. Lyhytvartiset sukat yöllä pidettäväksi. Muutama vuosi sitten sellaiset tein seiskaveikasta, mutta niistä oli kuulema mennyt teho. Kulumisen myötä sukat eivät tuntuneet tarpeeksi lämpimiltä jaloissa joiden ääreisverenkierto on heikentynyt.

Ensimmäinen ajatus oli ettei mulla ole mitään lankaa, pitää napata pari kerää kauppareissulla mukaan =D sitten onneksi voitti järki ja aloin käydä mielessäni läpi ullakon aarteita. Siis lämmintä pitäisi olla? Hmmm. hennoisiko sitä? Olin ostanut tammikuisella Jyväskylän reissulla pari kerää alpakkaa lämmintä pipoa varten. Alpakkahan on lämpöarvoltaan seitsenkertainen lampaan villaan verrattuna. Hennoisinko "uhrata" alpakkani isän sukkiin?
Kokeilin ensin yhdistää alpakkalankaa ja Nalle Joulupuu-villalankaa. Sukan varsi kyllä alkoi venyä nopsaan, koska kahdella langalla sukasta tuli paksuhko. Jälki vain ei miellyttänyt kriittistä silmää. Joulupuun raidoitus yhdistettynä luumunpunaiseen alpakkalankaan teki sukasta suttuisen näköisen. Puikot pois ja purkuun!
Vaihtoehto B mietitytti jonkun aikaa. Niinkö tässä sittenkin lähikaupan lankahyllylle joutui menemään... mutta minä oli päättänyt tehdä lämpimät sukat ja kun isälle kelpasivat yksivärisetkin sukat, niin päätin neuloa sukat pelkästään alpakasta. Sillä varoituksella, ettei sukkien mukana tule takuuta. Vaikka eiväthän sukat yöaikaan suurelle rasitukselle joudu.

Kun kyseessä oli tavallaan tilaustyö,niin koetin saada sukat valmiiksi niin pian kuin mahdollista. Pari kolme viikkoa siinä kuitenkin tuhraantui ennen kuin sukat olivat luovutuskunnossa.

Sitten temppuili kamera, joten kuvattua sukat sain vasta viikko sitten. Eli ihan pakasta vedetyn näköiset sukat eivät ehkä kuvassa ole. Nuo vaaleat "karvat" kyllä kuuluvat sukkiin. Ilmeisesti eräänlainen karvaisuus on alpakalle ominaista?

Hiljaisuus murtuu

No johan on aikaa vierähtänyt hiljaisuudessa! Edellinen blogipostaus on tammikuulta =( jotenkin en vaan ole saanut itsestäni tekstiä irti. Päässä kyllä saattaa olla joku aihe, suunnittelen mitä aion kirjoittaa, mutta en koskaan sitten kuitenkaan saa itseäni toteuttamaan suunnitelmiani. Toki kevättalvi on vaatinut normaalia enemmän panostusta kotitöihinkin. Isäni joutui helmikuun alussa yllättäen leikkaukseen, eikä vieläkään saa tehdä mitään voimia ja ponnistelua vaativaa. Joten kaikki on sitten jäänyt minun hoidettavakseni. Nyt sen on huomannut, että ne pienet askareet joita isä on tehnyt- lintulaudan täytttö, uunien lämmitys ym.- ovatkin aika tärkeitä tehtäviä!

Nyt kun blogihiljaisuus on murrettu, on aika esitellä tauon aikaan valmistuneita neuletöitä. Ensimmäisenä estraadille pääsevät varpaista varteen-sukat.

Viime syksyn villitys joka puolella oli safari-langasta neulotut sukat. Itse kyllä lankoja vilkuilin, mutta en kuitenkaan niin innoissani, että olisin lankakauppaan rynnännyt. Suosituimmat safarivärit sitä paitsi olivat loppu useimmasta nettikaupasta. KUNNES luin erään tuttavan fb-seinältä maininnan pinkistä tiikerilangasta! Sitähän on saatava heti kun vain mahdollista!! Ilmoittauduin mukaan tilaukseen ja muutaman viikon odottelun jälkeen lankaa nettikauppaan saapuikin ja pääsimme ostoksille. Aikanani sain langat käsiini, mutta jouluiset projektit vaativat huomioni ja langat saivat odotella parempaa hetkeä.

Parempi hetki koetti jouluaattona pukkia odotellessa. Sain silmukat luotua ja muutaman kierroksen tehtyä ennen kuin joululahjakirjat ja muut viettelykset erottivat tiemme jälleen. Vuoden vaihduttua kaivoin tiikerit ulos häkistään ja jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Tai oikeammin aloitin alusta ja kuljetin neuletta sitkeästi mukanani minne sitten meninkin.
 Laukussa pyöriminen kostautui toisen sukan kantapäässä. Silmukat olivat lähteneet vaeltelemaan Jyväskylän reissulla, mutta onneksi kantapää oli jo niin lopuillaan, että sain sen pelastettua ilman suurempia vaurioita. Vieläkään en kyllä tarpeeksi kaunista tiimalasistani saa, mutta onneksi sukkiani katselevat pääosin vain metrijengi, joiden neuletekninen tietämys ei vielä ole kehittynyt huippuunsa.

Lankana sukissa on Regia Schachenmayr Zoofari . Ihanan pehmeä ohut sukkalanka! Tykkäsin neuloa lankaa, vaikka se olikin noin ohutta, puikkosuositus on 2-3. Itse neuloin sukat 2,5mm pyöröillä. Ainoa mikä kantapäiden lisäksi harmittaa on sukkien sileä neule. Yleensä teen varret ja myös terän päällisen joustimella. En sitten tiedä miten langan raidoitus olisi käyttäytynyt joustimessa, mutta ryhtiä sukille joustinneule olisi antanut lisää.