Jussi nurkan takana

Huomenna olisi sitten Juhannus-aatto! Ja samalla erään Rakkaan ja Ihanan nimipäivä <3
Juhannusta kelpaakin vastaanottaa uusi kesäkassi kainalossa. Kesäkassivaihdon kassini saapui eilen. Juuri minun väriseni pirtsakan pinkki laukku!

Erehdyin avaamaan kirjekuoren töissä, kun en millään malttanut odottaa iltaan asti... sen jälkeen en paljon kassia näpeissäni työpäivän aikana pidellytkään    :-D    oli työn ja tuskan takana saada lupa kassin kotio viemiselle, neidit metrin mittaiset kun olivat vahvasti sitä mieltä, että kassi kuuluu heille!

 Juhannus-aatto.  Mihin tämä alkukesä on oikein kadonnut? Hirveän nopeasti aika nykyään kulkee! Päivät ja viikot vain hujahtavat ohitse. Johtunee osittain nykyisestä työstäni- aikakin kulkee nopeammin kun elämä ei ole enää pelkkää suorittamista ja kelloa vastaan taistelua. Olen ikuisesti kiitollinen elämän ja kyläläisten tarjoamasta mahdollisuudesta hypätä pois oravanpyörästä!

 Mutta niin hurmiossa en tietenkään ihanaisista hiirulaisistani (= kaikki rakastavat hullunlailla juustoa) ole etteikö myös pidennetty viikonloppuvapaa maistuisi     ;-)   Juhannussuunnitelmat ovat kylläkin pelkkää oleilua perheen seurassa Pesässä. Saunomista, grillailua ja lämmintä yhdessäoloa, tarvitseeko sitä sen enempää actionia ollakaan... Ja aamuyön hiljaisina tunteina muutama suukko ja nukahtaminen rakkaan kainaloon. Siinä minun täydellinen Juhannukseni!
Niinpä mie toivotan samanmoisia onnen hyrinöitä myös teille ihanille, jotka jaksatte lukea höpinöitäni. HYVÄÄ JUHANNUSTA!! Ja muistakaaskin pysytellä hengissä pyhien yli!

Kasseja ja kaaosta

Reppanainen on nyt hyvin pölyinen nainen   : -/  Jotenkin päädyin tänään vintille mylläämään. Kukaan ulkopuolinen ei kyllä huomaa, että olen päiväni siellä viettänyt siivoillen paikkoja. En kyllä tajua miten äiti sen teki... Ei tavaraa varmaan yhtään vähempää silloinkaan ollut, mutta kummasti vaan pysyi laatikot ja nyssäkät järjestyksessä. Nyt, vaikka mä joka kesä heitän vanhaa rojua menemään vähintään pari jätesäkillistä, niin siitä huolimatta ullakko on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Haluaisiko joku lainata mulle omaa äitiään vaikka viikoksi?

Kun viettää päivänsä laatikoita tonkien, niin sieltä putkahtelee esiin kaikkea mielenkiintoista - vaatteita joista ei tiedä pitäisikö niille itkeä vai nauraa, ja esimerkiksi tämä käsityöpussi!

Siinä sitä on pikkuinen Eija-tyttönen aikoinaan säilyttänyt käsitöitään koulussa. Kiitos vain opettajalle kärsivällisyydestä! Ei ole helppoa koettaa opettaa lapsosta, jolla se peukalo todellakin sijaitsee keskellä kämmentä. Minä kun olin se tyttö, joka sai aikaiseksi vain vaivoin yhden lapasen syyslukukaudessa, kun muut ehtivät neuloa lapasen kumpaankin käpäläänsä.

Viime ajat ovat muutenkin sujuneet kassi-almana. Osallistuin Neulomon jokakeväiseen kesäkassivaihtoon. Omaa kassiani en ole vielä saanut, mutta itse väsäsin maailmalle lähtemään pienoisen farkkukassin. Ei täydellinen yksilö, mutta takuulla tehty suurella sydämellä!

Ertzun blogissa huomasin Garn Studion virkatun kassimallin, joka näytti minunkin taidoilleni sopivalta ja koska naisella ei voi koskaan olla liikaa laukkuja, niin virkata kilkuttelin itselleni lilan pikkulaukun. Osat ovat vielä yhdistämättä ja vuori laittamatta, joten kuva on lavastettu :)  En ole viitsinyt kaivaa ompelukonetta esille muutaman minuutin takia vaan viimeistelen kassin sitten kun keksin vuorin lisäksi muutakin ommeltavaa.

 Kun sain kassin osat virkattua niin aloin vihdoin viimein neuloa projektia, jota olen suunnitellut koko kevään. Tarkoitus olisi tehdä pitäjän rumin pyykkipoikapussi.

Lankana on Isoveli Colori, josta en suin surminkaan käsitä miten kyseiset lankakerät ovat meille päätyneet. Väri on NIIIIN väärä minun värimaailmaani! Mutta ehkäpä sininen väri ei pyykkinarulla roikkuessa niin hirveästi haittaisi...

Savolainen kukkaistyttö

Tänään minä- entinen seurakunnan työntekijä- tein syntiä ihan urakalla. Ainakin äiti-vainaa aikoinaan opetti ettei hautausmaalla saa tehdä töitä pyhäisin. Mutta kummittelun uhallakin kävin istuttamassa haudoille kesäkukat tänään. Pakkohan se on pyhänä puuhastella jos ei arkena kerkiä! Ja syntihän se on tuhlailukin ;)    Heti aamutuimaan valjastin vanhan uskollisen nelipyöräiseni ja hurautin sillä sadetta uhmaten Suonenjoelle Rauhalan puutarhalle kukkaostoksille. Ihan mukavasti auton takakontti täyttyikin ja kirsikkatomaatin taimet joutuivat matkustamaan takapenkin jalkatilassa. Turvaistuimeen en sentään kukkasia köyttänyt.
Kotimatkalla sitten ripottelin kukkaset haudoille.

Äiti tosin oli jo ehtinyt kyllästyä kukkien odotteluun ja oli päättänyt kasvattaa itse kukat haudalleen.

Kuvan laatu ei ole niitä parhaimpia, kun haudoilla otin kuvia kännykällä.

Kotiin palattua olikin sitten kiire istuttelemaan kukkasia ruukkuihin.

Tuo karmean pelottavan linnunpelättimen ompelin tässä eräänä sunnuntaina. Toinen lähes samanmoinen päätyi Pesän kuistille. Siellä se hoitelee kärpänpelottimen virkaa. Tarkoituksena olisi että pelätin olisi niin uhkaavan näköinen että kärppäpienokaiset mykistyisivät kauhusta. Ainakin aamutuimaan. Pikkuisilla on valitettavn aikainen heräämisaika! Ja välikatossa sijaitsevassa kotipesässä äidiltä vaaditaan ruokaa kuuluvalla äänellä ja HETI.
Ostamani tomaatit joutuvat kylläkin odottelemaan multaan pääsyä huomisiltaan asti. Enhän mä tänään mitään kasvusäkkejä saanut, kun kaupat olivat kiinni Helatorstain takia! Isä lupasi huomenna kirkolla käydessään ostaa mulle pari säkkiä, joten töiden jälkeen onkin sitten aika päästää tomaattiparat väljemmille vesille ahtaista ruukuistaan ja ojentelemaan juuriaan tilavaan multasäkkiin.

Kurpan perhe

Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut niin Maajussini ostaessa Pesän mökki oli aika karussa kunnossa. Lähinnä miesväen käytössä olleessa mökissä eivät paljon ruusukuosit kukkineet. Vähitellen, käytettävissä olevan ajan ja rahatilanteen ehdoilla, olen muokannut paikkoja mieleni mukaiseksi. Osittain puuhastelussa on kyseessä kivikaudelta periytyvä tarve merkata reviirinsä   ;-P   MINÄ olen valinnut ja ripustanut nuo verhot, tämä paikka (ja varsinkin siellä majaileva uros) on MINUN... 

Ikkunalautoja "koristaneet" parhaat päivänsä nähneet muovikukat ovat hiertäneet silmiäni oikeastaan koko ajan, mutta laiskanpulskeana savolaisena en ole asialle huokailua ja valitusta kummempaa tehnyt   :-D  Talvella tulin kuitenkin Maajussille luvanneeksi ompelevani ikkunalaidalle "jotkut kurpat". Keskitalvella, suojaisten lumikasojen sisällä on vaarallisen helppo lupailla kaikenlaista, koska kesä tuntuu olevan valovuosien päässä...Mutta ennen kuin ehdin kunnolla asiaan varautua niin mökkikausi olikin jo pyörähtänyt käyntiin ja ne samat hemmetin horsmat rehottivat entistä haalistuneempana ikkunalla. Niinpä ompelukone känsäiseen käteen ja ahertamaan. Kovan ähellyksen ja muutaman pilalle menneen sauman jälkeen eräänä tuulisena sunnuntai-iltana Pesään sitten muuttivat Rouva Kurppa ja lapsoset Titi ja Kuku.

Perhe oli kuvaushetkellä eväsretkellä sängyn päällä, koska kotilammikossa, ikkunalaudalla kuvaaminen oli tavallisella halpisdigipokkarilla täysin tuhoon tuomittu yritys.  Edessä uiva poikanen on Rouva Kurpan oma Titi ja peränpitäjänä porskuttaa Fukushimasta adoptoitu Kuku.

Kasari

Eipä tullut tiskikukasta Love & Peace vaan ihan täysverinen kasarikukka! Katsokaa noita värejä- nehän on suoraan 80-luvulta   :-D

 On kukkanen ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta en vain ole saanut laitettua kuvaa tänne. Tuntuu että näin kevät-aikaan puuhaa riittää... eikä voi kieltää etteikö ole mukava lämpimänä kevätiltana vain lötkästellä. Varsinkin Pesässä pystyn istumaan zombina paikoillani pitkäänkin tekemättä mitään, vain järvelle tuijottaen.

Tosin mökillä tylsätkin työt muuttuvat kuin taikaiskusta hauskoiksi. Toissaviikon perjantai-ilta ja lauantai-aamu meni halkosavotassa.  Kuvassa on 3,5 pinomottia halkoja. Kyllä niillä jo muutaman kerran pystyy Kultaa huuhtomaan ;-)

Ja voe helkatti, että osaskin olla haaskoo puuhoo!! Varsinkin kun minä sain olla koneenkäyttäjänä. Sain kerrankin valjastaa sisäisen murskaajani hyötykäyttöön!

Ufoja liikkeellä

Jos jokin tökkii tai mie möhlin sen tavalla tai toisella niin asiasta menee maku. Tai saattaapi innostus lopahtaa joskus ihan muuten vaan, kun tulee jotakin paljon mielenkiintoisempaa tilalle. Suomennettuna nurkissa pyörii ufoja. Ei hirveästi, mutta kuitenkin. Kevät-innostuksen puuskassa olen kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni- itseään niskasta kiinni ottaminenhan on mitä sopivin venyttelyharjoitus työn kangistamalle kropalle!

Joskus pari vuotta sitten Neulomon blogissani höpisin käärmepaidasta. Ohje Novita Kesä 2008. Hihansuuresorit menivät silloin ihan kohtalaisella rytinällä penkin alle ja purkamisen jälkeen paita-parka unohtui ullakolle keräämään ampiaisen raatoja. Kun nyt tänäkin vuonna tietääkseni on kesä tulossa, niin kävin urhoollisesti taistoon ja vaaroja ja ****tusta uhmaten viimeistelin paidan käyttökuntoon. Päättelykammoisen lempikäsityö! Haarukkapitsikaitaleista tuli hilpeä määrä pääteltävää   :-D

 On hihansuut vieläkin vähän lörpöt, mutta saavat kelvata. Hihoihin olisi pitänyt olla Malibua, mutta vanhan roosan värisenä sitä ei enää kaksi vuotta sitten mistään löytynyt, joten oli pakko tehdä ne Cocos-langasta. Kohtalaisen tyytyväinen mä kuitenkin paitaani olen. Uskoisin että uskaltaudun pitämään paitaa ihan immeisten ilmoillakin!

Zakka-lankainen tiskikukka sen sijaan kuihtui purkoosin kourissa   : (   Yksi kerä ei ihan kukkaseen riitä, joten on pakko tehdä kukasta kaksivärinen. Harmi vaan, että lankapaketti sisälsi niin toisiinsa sopimattomat värit. Kukasta tulee aika psykedeelisen näköinen. Oikea love, peace and rock'n roll-horsma.

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Saku jokaisen luo

Kanssa-ihmisistäni kovasti välittävänä henkilönä koetan parhaani mukaan tehdä heidän elämästään elämisen arvoista. Esimerkiksi postipoikamme elämää helpotan takaamalla sen, ettei hänen tarvitse ajella tyhjällä Itellan autolla ympäriinsä. Kauan eläköön nettikaupat ja kirjakerhot! Syvällä metsän keskellä elämäänsä viettävälle ne ovat elämän suola ja lompakon tuho. Palkkapäivänä tehty periaatepäätös tuhlailun lopettamisesta- ja varsinkin kirjojen ostelusta- kesti noin vuorokauden. Sitten tuli sähköpostia Diktaattorikustantamolta ja ennakkotarjous Juha Vuorisen uusimmasta hyväntekeväisyyspokkarista. Tarjous jota ei voi vastustaa ;-D  mutta oikeastaan kun kyseessä on hyväntekeväisyydestä niin silloinhan sitä ei tuhlaamiseksi lasketa, vai mitä? Sen jälkeen postilaatikkoon tuli JUJU-kerhon kerholehti, jossa hehkutettiin kevät-alea. Kärvistelin tuskissani muutaman päivän ennen nettiin raahautumista. Pääsiäisviikolla lapsuuden sankarini sitten pudotti postilaatikkoomme pakettikortin, jolla sain Hiiren kaupan postipisteestä seuraavat ihanuudet!

 Ne ihanat neuleet-kirjaa olen haikaillut jo pitkään. Taidan olla sielultani vanha ihminen, mutta menneiden vuosikymmenten tenho pitää otteessaan vuosi vuodelta enemmän. Pakko saada-ohjeita oli tuokin kirja pullollaan. Neuleita joiden kantaja saa olla oikein luvan kanssa NAINEN. Rakastan vaatteita, joissa on selkeästi yläosa, vyötärö ja mekoissa liehuva helma. Eli jos saisin päättää niin sipsuttaisin menemään 50-luvun tanssilavamekoissa.

 Amigurumi-kirjan taas sain bonuksillani. Jälleen kerran siis pakko-ostos, koska halvemmalla en kirjaa mistään olisi saanut. Halunnut olen kyllä siitä siunaaman sekunnista kun näin kirjan kannen ensi kerran. Pakkohan joka tytöllä on oma viikatemies kotona olla! Tai onhan mulla jo sellainen, mutta kun sitä ei voi pitää yöpöydän kulmalla kun se on niin iso... ja niin ihana, että se on pakko ottaa viereen yöksi  ;-P

Tänään töistä tullessa postin seassa odottikin sitten tosi yllätys!

Kaksi kerää Japanilaista Zakka-lankaa, jossa on hienon hienoja hopeasäikeitä mukana. Langan pitäisi olla antibakteerista ja haaveissa olisi tehdä langoista tiskikukkia. Akryyli ei kyllä taida vettä imeä, mutta tahrojen hankaukseen liinojen pitäisi olla passelit. Yllätyksen paketista tekee se, että langat on tilattu JUJU:lta helmikuun lopulla! Niiden oli tarkoitus olla osa synttärilahjaani. Olin jo totaalisesti menettänyt toivoni lankojen saamisesta, koska kerholehtiä on sen jälkeen tullut ja mennyt. Jälkitoimitus näköjään nyt sitten oli vaan tällä kertaa tosi jäljessä. Kulta (tiedän että luet tätä ennemmin tai myöhemmin) kun nyt kerran on kyse synttärilangoista niin mites sen maksun kanssa?  *Virnistys*