Joulun ruusuja

Eilen sen sain- Ilmoituskortin Lapinlahdelta tulevasta paketista! Parempaa piristystä en olisi flunssaviikon ryydyttämään olooni saada =) Tänään muiden lähdettyä ja pikku-tiikerin muristua itsensä hereille päiväunilta pakkasin pari pikkupoikaa Omppuun ja hurautimme kirkonkylälle. Leikkikenttä oli niin vetinen, että hyvin pian suuntasimme kaupan kautta takaisin hoitoon ja pääsin ratkomaan pakettia auki.

Voi onni ja autuus! Sytykeruusuja joissa on varret!! Aivan mahtavaa <3 lisäksi oli salaperäinen lahjakassi ja kortti.

Kun hieman kassia raotin ja sinne sisään kurkistin, niin kassi paljasti sisältönsä.

Adventtikynttilä, joka saa odottamaan joulukuun alkua entistä enemmän. Suklaajoulupukki, jolle matka oli ollut hieman rankka- mutta ei se mitään! Nyt pukin hennoo ainakin syödä, kun se on jo valmiiksi vähän murentunut. Lisäksi lahjakassissa oli kynttiläkello. Pitääpä kasata se mitä pikimmin =) tuollaista pientä tonttukelloa minulla ei olekaan.Harmi ettei tuossa ole sitä kilinää vanhanajan enkelikellon tapaan... mutta kiva tuommoinen tuikkukellokin on. Minulla on jossain täällä ullakkokamarissani tuollainen samanlainen porokello. Tosin ne porot ei kyllä hirveästi viime talvena juoksennelleet. Jospa nuo tontut olisivat aktiivisempia liikkujia =)
Tuhannesti kiitos paketista joulutonttuseni!!! Olen aivan innoissani paketin sisällöstä =)

Pääasiaa

Koko kesän olen mennä viipottanut Heidiltä saamassani kirahvipipossa. Välillä pipoa on pesty ja sen jälkeen taas jatkettu matkaa. Loppuviikosta lähden mukaan  unipupuksi Maajussin koulutusreissulle Peurunkaan ja aloin mietiskellä ovatko kirahvit sittenkin liian villejä otuksia keskisuomen maisemiin....

Viime viikolla sain kylätoimikunnan kokouksen yhteydessä suuren kassillisen erilaisia kangaspaloja ja jo silloin kankaita pakatessa heitin puoliksi vitsinä juhlavaa joustavan sametin tuntuista kangasta hipeltäessäni miten siitä saisikaan tyylikkään hienostelupipon. No, en nyt tiedä siitä tyylikkyydestä, mutta pipo siitä tuli. Kangaspala riitti juuri ja juuri. Vielä pitäisi keksiä joku lisämauste- mutta mikä? Kangaskukka? Heijastinnauhakukka?

Kun ompeluinnostusta kerran riitti ja mallikin oli super-yksinkertainen niin samoilla lämpösillä ompelin myös toisen pipon ja tähän pipoon tykästyin ensisovittamisella!! Kankaana  huonosti istuvien flanellipyjamanhousujen lahje.

Peruspipoja muutamalla saumalla nopeasti, mutta olen pakahtua ylpeydestä! Varsinkin joustavan kankaan ompeleminen ja siitä selviytyminen lähes ompelutaidottomalle ihmiselle on itsetuntoa nostattava suoritus =) Minä osasin! Ihan ite!

Uusi lelu

Tämän päivän olen viettänyt tuvan pöydän ääressä tönöttäen ja joulukortteja askarrellen. Tahti vaan on sen verran hidas, että isä jo vinoili kysyen meinaanko ehtiä tekemään ennen joulua 50 korttia =) ei nyt sentään, itsetehdyt kortit menevät perinteiden mukaan vain VIP-ihmisille.

Syy aikaistettuun joulukortti-innostukseen löytyy perjantaina saapuneesta paketista. Tilasin yhdessä serkkuni kanssa Big Shot-kuvioleikkurin.

 Kauan siitä on puhuttu ja haaveiltu, mutta leikkurin hinta vain on ollut aika ikävä. Nyt serkkuni oli netistä huomannut suorastaan ruhtinaallisen alennuksen aloituspakkauksesta ja se myös tilattiin. Taidettiin tosin ostaa nettikaupan viimeinen yksilö...

Aivan ihana vekotin! Jaa, että mitäkö sillä sitten voi tehdä? No leikkurilla voi tietenkin leikata (stanssata) erilaisia kuvioita tai kehyksiä paperista,kartongista, kontaktimuovista softiksesta, nahasta, foliosta tai vaikkapa kankaista. Tilkutteluunkin on omia stanssejaan ainakin kolmioita ja vinoneliöitä.

Stanssausharjoituksia

Leikkuriin on myös saatavana kohokuviointitaskuja, joiden avulla esimerkiksi korttipohjiin voidaan painaa erilaisia kohokuviointeja.

Stansseja ja kohokuviointitaskuja on askarteluliikkeissä pökerryttävä määrä, joten leikkurin käytössä rajana taitaa olla vain käyttäjän luovuus.

Minkälaisia kortteja minä sitten sain leikkuria ja 3D-kuvia käyttämällä aikaiseksi? No, se jääköön salaisuudeksi, joka paljastuu sitten kun posteljooni tuo kortin laatikkoon joulun edellä!

Salainen sukkula

Sain viime sunnuntaina SNY:ltäni @-kortin, jossa hän kertoi postittavansa lokakuun sny-paketin maanantaina. Alkoi sinnikäs odotus joka päättyi eilen tuvan pöydällä lupaavasti pullistelevaan maksikirjeeseen.

Olimme päättäneet uhmata lumisadetta ja pohjatuulta ja jatkaa KesäPesä-elämää ainakin vielä yhden yön. Niinpä pakkasin kuoren kutukassiin muiden varusteiden seuraksi ja porskutin Ompulla läpi sohjon mökille. Sitten seurasikin lisää odotusta, koska pakolliset perjantaitoimet oli hoidettava ensin alta pois. Kaminaan tulet, kiukaan alle tulet, kynttilöihin tulet jne. Pieni alkulämpö mökillä olikin, koska olimme päivällä käyneet makkaran paistossa metristen kanssa. Tuuli tuiversi sen verran tuimasti, että päivällä tehtyjen lumilyhtyjen sytyttäminen oli työn ja tuskan takana. Ihan jo meinasin hermostua, että menee koko ilta ennen kuin pääsen taikapallon kimppuun!

Lokakuun teemana siis oli taikapallo. Kirjekuoresta paljastui tämän näköinen sukkula ja traktorimiehille muumitikkarit.

 Onnistuin pudottamaan muutaman kiepautuksen lankaa pois paikoiltaan, mikä hidasti kerimistä jonkinverran, mutta eipä aikaakaan kun esille putkahti teepussi, ja toinen, ja kolmas ja Kloverin palmikkopuikkosetti karkkiväreissä, lisää teetä ja kaiken keskellä Karisma-palmikkolapasten ohje ja kolme lyhtykynttilää.
 Tässä vielä ryhmäkuva sisällöstä

Mansikkateetä en ole varmaan ikinä maistanut. Pitääpä haudutella sitä vaikka huomenna kun olen yksin kotona. Palmikkopuikot jo testasin ja hyviksi havaitsin ja lyhtykynttilöitä meillä menee talven mittaan huima määrä, joten käyttöön tulevat he aivan takuulla! Hauskinta paketissa on tuo lanka- oranssi 7-veljestä. Olin juuri neulomassa oranssista seiskaveikasta sukkia ja mietin riittääkö lanka. No, nyt se ainakin riittää =) tosin purkoosi puraisi iltapäivällä, joten se siitä sukasta. Mutta nythän minä voin vaikka tehdä nuo ohjeen lapaset! Ja tehdä niistä niin pienet kuin tarvitsen. Omaan lyhyet töppösormet, joten muiden tekemät lapaset tahtovat aina olla surkean suuria.
Kiitos hauskasta taikapallosta SNY! Tästä on hyvä jatkaa kohti marraskuuta =)

Helmet hajallaan

Ensinnäkin kiitoksia Sny:lleni aurinkoisesta @-postikortista! Kaunis kuva ja kovasti olen tämän viikon etanapostiani tarkkaillut. Josko tänään odotettu pakettikortti olisi laatikossa?

Facebookin neulesivustoilla olen joskus törmännyt Broken Seed-sukkiin. Kaunis malli, mutta varmaankin hirmuisen monimutkainen! Alkusyksystä sitten taas oli joku laittanut oman versionsa mallista ja kommenteissa tekijä myös kertoi miten pintaneuleen saa aikaiseksi. Hämmästykseni oli suuri kun luin mallineuleen olevan melkein tavallista helmineuletta! Joka toinen kerros vain neulotaan eriväriseksi ja oikein.Mallin suomenkielinen nimi on rikottu/räjähtänyt helmineule. Haa, tuostahan minäkin selviytyisin suosiolla. Sopivasti oli Novitallakin postikuluton viikonloppu, joten tilaus vetämään ja lankaa puikoille!

Jos käsissä on nätti malli ja värikkäät langat niin kenellepä muulle minä sukat tekisin jos en omalle ukkokullalleni <3 Ensimmäinen sukka valmistuikin suht' joutuisasti, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen värin- ja kerroksen vaihtumiskohtaan.  Niinpä neulomisinto lopahti pitkäksi aikaa, kunnes viime viikonloppuna kaivoin langat taas esille pussukasta. Talvi lähenee ja mies tarvitsee uudet raikkaan väriset saunailtasukat. Jospa se ei lyhyessä käytössä se pieni myhkylä-kohtakaan haittaisi. Olen neulonut aina kun vain olen voinut ja eilen illalla- sopivasti juuri ennen saunaan menoa- sukat päättelin.

Valkoinen väri kivasti rauhoittaa Papukaija-langan monivärisyyttä. Ehkäpä sama malli joskus toisella väriyhdistelmällä?

Tontun asialla

Ihmiseksi joka empi SNY-osallistumistaan yleisen innottomuuden takia, olen hankkiutunut mukaan ennätysmäärään erilaisia vaihtoja. Yksi vaihdoista on Weban emännöimä joululahjavaihto. Siihenkin mukaan lähtöä emmin lähes viime metreille saakka. Vaihdon yhtenä ehtona oli sujauttaa pakettiin mukaan jotain itsetehtyä. Itsetehty ei saanut olla perussukka vaan sen eteen piti olla nähnyt hieman enemmän vaivaa. Siinähän sitä kynnystä olikin yli kiivettäväksi! Parhaiten kun osaan juuri sen perussukan!

Päätin kuitenkin yrittää ja ilmoittauduin mukaan. Montaa vaihtoehtoa mietin, mutta päädyin lopulta tekemään huivin ja koska olen yleensä aika hitaanlainen neuloja, huivi piti aloittaa heti. Siinä aloittamisessa sitten tuhraantuikin yksi ilta =( työ aloitettiin luomalla 296silmukkaa. Olen oppinut luomaan silmukat ristiin ja noin isoon määrään sitä lankaa piti varata paljon. Se miten paljon on paljon olikin vaikeampi hahmottaa. Lankaa oli AINA liian vähän tai sitten sotkeennuin laskuissa. Aloitin huivia Maajussin kotona eikä silmukkamerkkejä tietenkään ollut mukana. Lopulta tympäännyin ja aloin luoda silmukoita neulomalla. Hidasta, todella hidasta! Kaiken varalta jaksotin luomisen kolmeen erään, joten minun ei tarvinnut laskea kuin sataan asti. Oli aika äkeä emäntä kun koko ilta meni pelkkään huivin silmukoiden luomiseen!

Toinen kompastuskivi oli lanka. Ohjeessa lankasuositus oli lanka jossa lankaa on noin 300m/25g. Käyttämäni lanka, Lang Yarns Jawoll, oli erilaista ja 50g:n kerässä oli vähemmän lankaa kuin tuossa suositellussa. Olin aivan varma ettei lanka riitä. Pakko oli kuitenkin mennä riskillä eteenpäin, koska mistään nettikaupasta en valkoista Jawollia löytänyt.

Huivi on Ulla-neuleen 03/11 ohje Myst.Huivi aloitetaan niskasta ja huivin keskeltä leveämpi muoto saadaan aikaiseksi lyhennetyillä kerroksilla. Vaikka huivin saaja inhoaisikin huiviaan, niin yhdestä asiasta voin olla tyytyväinen. Nyt mä opin kietomaan silmukan!! Tähän asti ne muutamat tiimalasikantapäät, jotka olen tehnyt, ovat olleet sanoinkuvaamattoman hirveän näköisiä! Nyt tuon huivin ansiosta osaan lyhennetyt kerrokset ja siistin näköisen tavan kietoa silmukka =) Toinen asia minkä huivi opetti oli silmukkamerkkien käyttö. Jumankaut, nehän helpottavat toistettavan pitsikuvion neulomista (ja purkamista) huomattavasti! No, kovin paljon en edes joutunut silmukkamerkkien ansiosta purkamaan, koska pysyin paremmin kärryillä sydän-kaaviossa. Hieman jouduin jättämään röyhelöreunuksen ohjeessa mainittua kapeammaksi, mutta niin se vain lanka riitti kuin riittikin. Lauantai-aamuna huivin sitten mökillä päättelin Maajussia töistä odotellessa ja viikonlopun se oli pingotuksessa.
Helppo ja kaunis malli, jonka tulen varmaankin tekemään joskus toistekin. Ja tällä kertaa väreissä, vaikka ihan kaunis tuosta valkoisestakin tuli. Jollain tavalla herkän näköinen valkoisuutensa ansiosta.

Ja sitten lähikuva sydänkuviosta

Sydämet testissä

Silloin tällöin netissä törmää kantikkaita puikkoja kehuviin kommentteihin. Käsivaivaisille huhujen mukaan aivan ehdottomat. Omat kädet eivät onneksi ole pitkiin aikoihin kipuilleet, mutta tulevastahan ei koskaan tiedä. Olen siis himoinnut kantikkaita puikkoja jo kauan. Viime syksynä sellaiset jo tampereen messuilta ostinkin, mutta silloisella SNY-parillani oli synttärit joulukuussa, joten loppujen lopuksi puikot sitten sujahtivat pakettiin. Tällä viikolla haaveilulle tuli piste. Tein Lankamaailman tilauksen, koska tarvitsen "kaikkea pientä" SNY-pakettiin ja samalla tilasin itselleni Knit Pro:n Kubic-puikot.

Muistelin lukeneeni, että kantikkaat puikot kannattaa ostaa puolta numeroa normaalia suuremmat, koska kantikkailla neuloessa käsiala on erilainen. Kysäisin asiaa Facebookin villasukka-ryhmässä, mutta vastaukset olivat kovin kirjavia. Toiset eivät huomaa mitään eroa, toiset huomaavat ja jotkut kehuivat työjälkeä napakaksi. Parasta siis kokeilla itse!

Ensin ajattelin vain neuloa koetilkut, mutta ajatus kahdesta hyödyttömästä neulelärpäkkeestä ei innostanut. Onneksi tuvan penkiltä, lehtien alta, pilkisti Jujulta vahingossa tullut kirja neulotuista sydämistä. Kirja on kotiutumisestaan lähtien koettanut vietellä minua tositoimiin ja vain vaivoin olen onnistunut pysyttelemään uskollisena puikoilla olevalle sydänpitsi-huiville. Huivi kuitenkin valmistui eilen, joten olin vapaa neulomaan joulusydämiä.

Kovin ihmeellistä eroa en puikkojen välillä huomannut- ainakaan noin pienessä työssä. Pitää vielä koeajaa kantikkaat "maantieajossa". Itse asiassa sukan suu jo puikoille sujahtikin lihakeittoa keitellessä =D Kubic-puikot ovat siis 3mm ja vertailusydämen neuloin 3,5mm puikoilla. Suurempi puikkokoko antoi hitusen suuremman sydämen, joten käsialani lienee pysytellyt samanlaisena kummassakin sydämessä.

Lankana on Rose Mohair ja Zauber Ball. Sen verran ohjetta muutin, että aloitussilmukat loin  kärjestä aloitetun sukan tavoin. Ei tarvitse ommellla sydämen alakärkeä, kun se on jo valmiiksi kiinni =) Ohjeessa myös sanotaan sydämen kaarien väliin jäävän täyttöaukon. No ei mulla kyllä jäänyt mitään koloja. Täyttelin sydäntä sitä mukaa kuin kavennukset etenivät. Kaarien päätössilmukat on silmukoitu kiinni. Nyt tuli sitten sekin opeteltua! Tosin siitäkin sovelsin oman versioni, koska en saanut neulalla silmukoinnista siistiä.

jäin kyllä täysin koukkuun sydämiin! Niitä täytyy saada lisää monenkokoisina <3 niin ja tonttuja, ja pingviineitä ja kohtahan se on pääsiäinen ja tarvitsee koristekanojakin....